Kuva: Antti Sorro

Supertinseli on superia. Se on superia kalastavuudellaan, mutta se on ollut superia myös jälkipuheissa. Puhetta, mutta myös tinkaa on syntynyt ...niinkuin aina, kun joku keksii todella uutta. "Liian tehokas" ...joidenkin mielestä se ei edes ole perho.

Hannu Pakarisen Supertinseli on erinomainen osoitus perhonsidonnan kehityksestä: -on tultu kauaksi eksoottisien sulkien täyttämästä klassisesta lohiperhosta.

Supertinseli on harvinaisen rationaalinen perho. Siinä ei ole mitään liikaa -siinä on enemmän sitä, mitä siinä ei ole! Silti se kuvaa esikuvaansa paremmin kuin moni muu perho. Supertinseli on yksi kaikkien aikojen parhaimmista kalajäljitelmistä.

Supertinselin sitominen

Hannu Pakarinen valitsee perhoon sellaisen koukun, joka perhon uidessa toimii eräänlaisena painokölinä. Tarkoitus on, että siimaa löysättäessä perho sukeltaa, jotta siimaa vuoroin nyittäessä ja löysättäessä perho sahaa sivuittaisen liikkeen lisäksi myös pystysuunnassa.

Hannu käyttää Supertinseleissään ompelutarvikeliikkeiden sileää muovitinseliä, jonka hän sitten rypistää varovasti sormien välissä perhon keskiosasta, jolloin perhon keskiosaan saadaan hieman lisää tukevuutta ja ryhdikkyyttä.

Hannu sitoo tinselikimpun koukulle yhteen kohtaan, jonka eteen dubataan pää mustasta Fly-Rite'stä. Siipi voidaan rakentaa myös kolmessa osassa siten, että alimmaiseksi ja päällimmäiseksi laitetaan ompelutarvikekaupan sileää muovitinseliä ja siiven sisään hieman esim. flashabou-dubbinkia.

Ohuesta flashabou-dubbingista tehty siipi on liian vetelä, josta syystä perhon uinti muuttuu käärmemäiseksi. Perhon siivessä voidaan myös käyttää esim bucktailia jäykentämään siipeä, jolla perhoon saadaan kalamainen muoto ja jäntevyys.

Perho jäljittelee salakkaa, joten perhon profiili tulee olla kalamainen.

Näin Hannu Pakarinen perhon synnystä

"-Mikkelissä oli 70-luvulta alkaen kova vetouistelu-buumi ja täällä viriteltiinkin tuolloin yhtä sun toista alaan liittyvää. Itse olin innostunut vaappujen rakentelun ohella erityisesti täkyrakseista ja syväuistelusta. Rakseja tuli väsättyä eräskin kappale Elorannan tukkuunkin asti. Täkyraksin houkuttelevan tuijaava uinti on ollut tinselin esikuvana.

Tinselin syntyyn on vaikuttanut myös tapaus, joka sattui 80-luvulla Kotkan Haapasaaren vesillä, jossa kuljimme merilohen pyynnissä. Pyysimme lohta ajosiimalla ja nuorempi veljeni Markku laittoi syöttien sekaan muutamia hologrammiteipistä tehtyjä täkykoukkuja, joista yhteen otti lohi.

Puuskankoskella ja muilla Keski-Suomen koskilla mm Tyyrinvirralla sattuneet tapahtumat saivat aikaan lopullisen sysäyksen, jonka lopputulemana supertinseli näki päivänvalon.

Varsinkin päiväsaikaan olin useasti ollut tilanteessa, jossa koski oli näennäisesti kuollut ja taimenenpyynti tuntui toivottomalta auringon porottaessa läkähdyttävästi. Saaliiksi tuli vain salakoita. Joskus, kun nakkasin salakan takaisin virtaan, tuon puolipökerryksissä puikkelehtivan salakan poukkoilu sai lähitienoolla lymyilevän taimenen hyökkäämään.

Ongin lisää salakoita ja viskelin niitä takaisin virtaan, mutta vain ne salakat, jotka pyristelivät pintakalvossa, kelpasivat taimenille. Koetin epätoivoisesti silloisilla streamereillä saada noita salakanpoimijoita ottamaan perhoihini, mutta yritykseksi jäi. Perhoni eivät muistuttaneet ollenkaan pinnassa poukkoilevaa salakkaa. -Tuohon aikaan yleisesti käytössä olleella poikkivirta-heitolla ei oikein saanut streameriin sitä sykettä, jota salakassa oli.

Muistin kuinka lohi oli ottanut siimapyynnissä hologrammi-täkyyn ja koetin myös sellaisella, mutta surkein tuloksin. Perhosta puuttui näkö ja uinti. Perhoon piti saada sekä kalamaista poukkoilua, että voimakasta salakan välkettä sen rimpuillessa henkitoreissaan virran pintakalvossa.

Sitten eräänä kauniina aurinkoisena päivänä Puuskankoskella sain ainakin ystävieni mielestä jonkinlaisen huulluuskohtauksen. Sitaisin perhokoukulle kasan pelkkää tinseliä ja muotoiltuani sidoksen saksilla kalamaiseksi riensin kosken ylittävälle sillalle ja repäisin pari nopeaa valeheittoa ja pudotin tinseliperhoni ylävirtaan.

Virta painoi perhoa vauhdilla minua kohti, joten jouduin lappamaan siimaa sisään aikamoisella vauhdilla. Tämän seurauksena perhoon tuli voimakas nykivä uinti ja kova välke. Perho ei päässyt pitkällekään, kun syvyyksistä syöksähti pitkä varjo, joka täräytti voimalla perhooni.

Tästä se alkoi ja ainakin meillä Puuskankoskella perho sai kovan suosion.

Nykyisin kun katsoo Puuskankosken majan seinustan vapatelineessä roikkuvien onkien perhovalikoimaa, niin kovin se on yksitoikkoista varsinkin särjen ja salakan nousun aikoihin. Superia laidasta laitaan suurimpien ollessa varmaan lähes 30 senttisiä. Isoja ovat Puuskan taimenetkin; suurin ylös saatu yli yhdeksänkiloinen
(ei tinselillä) ja isompiakin on nähty.

-Tinseli on siis suunniteltu vauraammille taimenille,
sellaisille, jotka eivät enää juurikaan hyönteisiä jahtaa."

Rovaniemeläinen Lauri Sälevä
sommitteli vihreähäkiläisen perhon
koristeeksi vähän fluorivihreää ja
fluoripunaista ...perho osoittautui
'heti kättelyssä' ottiperhoksi

Heikki Anttonen kehitti Bomber-perhoa vaihtamalla sen runko-materiaalin paremmin kelluttavaan
ja nopeammin sidottavaan
polypropyleeniseen mattolankaan.

Simo Lummen lohiperhon
resepti ja alkuperäis piirrokset
muhivat lähes kolmekymmentä vuotta Lauri Sälevän arkistossa.
Lohien on perhossa tallella.

Lauri Syrjäsen huikea nimikko-
perho "PINKKI KARHU". Perhosta
on nähtävissä se vakavuus ja hartaus, jolla Lauri on perhon kaimalleen ja ystävälleen sitonut.

Roy Angnus Thompson oli edellä
aikaansa. Kallioketun siivittämät
RAT-perhot uivat neitsytuintinsa
klassisten lohiperhojen maailmaan
samaan aikaan Titanic'in kanssa.

Kuusamon yö kätkee kalamiesten pyydöt sitä paremmin, mitä lähemmäksi syysrauhoitusta tullaan. Ensio Palosaari toi päivän valoon Kitkan kettusiipisen Törrykän