A Finnish fly-fishing Web site
All rights reserved
© Antti Sorro, Rovaniemi
FINLANDmailto:Antti%20Sorro%20%3Cantti@sorro.com%3E?subject=Postia%20web-masterille%20-%20WWW.SORRO.FIshapeimage_4_link_0

Opetan perhonheittoa lähtökohtana kurssilaisen taidot. Aloitan yläheitoista, koska vavan haltuunotto ja siiman hallinta ovat ensisijaisia tekijöitä perhonheitossa. Puhun kuitenkin alaheittokurssista ja opetan alaheittoa, koska ennemmin tai myöhemmin perhokalastajalla tulee vastaan tarve heittää ja kääntää heitto virtaan, vaikka rantaa reunustaakin takaheiton estävä metsä.

–Jos haluat heittää paremmin,
kääntää siiman virtaan,
osata alaheiton ja hiukan
enemmän muutakin;
osallistu alaheittokurssilleni.

Kaksi ohjattua arki-iltaa tai
yksi antoisa viikonloppu
kanssani nurmikolla parantavat
perhonheittotaitojasi oleellisesti
–aivan varmasti.

Kalastajan yläpuolella näkyvästi liikehtivä perhosiima tekee perhokalastuksesta oman helposti tunnistettavan lajinsa. Perhonheitto - taito heittää perhoa perhosiiman avulla tekee perhokalastajan.

Perhosiima on ominaispainoltaan useinmiten vettä kevyempää ja ilmanvastukseensa nähden niin kevyt, ettei sitä sellaisenaan voida heittää kovinkaan pitkälle. Kun perhosiima lingotaan eteenpäin vivun ja jousen (perhovapa) sekä taljapyörän (kuljettaa perhosiimaa) avulla, voidaan saavuttaa suuriakin pituuksia.

Tällainen taljapyörään perustuva heittomenetelmä on kehittynyt perhokalastukseen viimeisen 150 vuoden aikana. Nykyaikaisen perhonheiton kehitys alkoi siitä, kun väliheitto (falcecast, valeheitto, blindkast, sokkoheitto) keksittiin pintaperhojen kuivattamiseksi ja sitten Lontoon lähellä Carshalton’issa vuonna 1853 huomattiin, että edestakaisien heittojen stopeissa siimaan syntyvän taljapyörän avulla voikin heittää.

On aivan selvää, että kymmenmetrisen perhosiiman hallinta on vaativampaa kuin uistimen paiskiminen. Kun heittopainona käytetään pitkää ja notkeata ’narua’, joka saman aikaisesti on liikkeellä moneen eri suuntaan, asettaa omat vaatimuksensa niin perhokalastusvälineille kuin perhokalastajallekin.
Perhosiiman heittäminen vaati oman osaamisensa, mutta

osaaminen on vain
opettelemisesta kiinni.


KUKAAN EI OLE SEPPÄ SYNTYESSÄÄN,

KOULUTA ITSEÄSI HARRASTUKSEEN

AIVANKUIN AMMATTIINKIN


Kalastamisen aikana perhonheitonopiskelu on myöhäistä. Parempi ratkaisu onkin osallistua ohjattuun harjoitteluun ja käyttää kalastusaika kalastukseen sekä siitä nauttimiseen.

Perhokalastus on helppoa ja hauskaa!
– Sitähän se on, kun osaa.

ALAHEITTOAlaheitto.htmlshapeimage_6_link_0

Kurssin kestoaika on kaksi arki-iltaa tai yhden viikonlopun.

Kurssi alkaa pitkän tunnin pituisella luentomuotoisella oppitunnilla, jolla käsitellään vavan, siiman ja perukkeen ominaisuuksia lähtökohtana niihin vaikuttavat fysiikan lait.

Alaheittokurssi 1–12 oppilasta maksaa 960 euroa.
Täysi kurssi maksaa siten
vain 80,- euroa oppilaalta.

Arki-iltaisin kurssille voidaan ottaa mukaan enintään 13 kurssilaista
ja viikonloppuna enintään
15 kurssilaista.

Lisäpaikoista veloitus on 80 euroa (ALV 0%).

Lisätietoja saa minulta sähköpostillla tai
puhelimitse  0500-312565

Alakautta heittäminen

on perhonheitossa ainoa vaihtoehto, kun rantaa reunustaa metsä tai joku muu takaheittoa rajoittava este. Heitto on helpointa kääntää kumpaankin suuntaan juuri alakautta ja sen osaaminen tuottaa suurinta tyydytystä silloin, kun se tilan puutteen vuoksi muutoin olisi kaikkein vaikeinta -jopa mahdotonta.

Alaheiton oppii

kahdelle päivälle jaetulla n. 8-9 tunnin ohjatulla harjoittelulla. Alaheitto ei ole vain yksi heitto -se on monta erilaista heittoa, perättäisiä liikesarjoja, joilla perhosiima saadaan helposti ja tehokkaasti käännettyä molempiin suuntiin yli 90° niin haluttaessa.

Ainutlaatuinen kuvaus Göran Andersson'in alaheitosta,
joka 80-luvulla mullisti koko perhokalastusmaailman. Mausteina piirrossarja ja hyviä neuvoja, joka koskee kaikkea heittämistä.

Kurssille osallistuvalla tulee olla:

yhden- tai kahdenkäden perhovapa; sopivin yhdenkäden vapa on naisilla AFTM-luokan #4 tai #5 ja miehillä AFTM #6 luokan nykyakainen hiilikuituvapa. Kahdenkäden perhovavoista sopivimpia ovat 12’4”–14 jalkaiset nykyakaiset hiilikuituvavat; 12’4” luokassa #8–9 ja 14 jalkainen luokassa #9–10.

Vapaan sopiva perhokela, jossa vapaan sopiva kelluva siima ja siinä 'oikea' kartioitu nylon-monofiliperuke jatkettuna 1-käden vavoilla n. 0.22 kärjellä n. 4,5 metrin mittaiseksi ja 2-käden vavoilla n. 0.33 kärjellä n. 5 metrin mittaiseksi.

Käytä harjoitellessasi vain kelluvaa siimaa ja liitä harjoitteluperuukkeeksi aina tavallinen monofiliperuke. -Uppoaviksi tarkoitetut siimat ja perukkeet nostavat siimanopeuksia ja vaikeuttavat vain harjoittelua ja rajoittavat uuden oppimista.

Harjoitteluperhona käytämme pientä, mieluiten jostain synteettisestä multifilamentista epäsymmetrisesti mutkalle taitettua suippenevaa lankatuppoa, jonka pituus 1-käden vavoilla on n. 2–3 cm ja 2-käden vavoilla n. 5–6 cm. Tee mainitun mukainen yhdistelmä valmiiksi ennen kurssille tuloasi.

HUOM! Harjoitteluperho EI SAA SISÄLTÄÄ minkäänlaista kovempaa ainesosaa, kuten koukkua tai sen osaa, ei rautalankaa...  eikä mitään muutakaan sellaista.

Sivusto.html
Alaheitto.html

Kuva: Teppo Turpeinen

Monet näyttävät 'temput' ovat loppujen lopuksi yksinkertaisia ja helppoja ja ne oppii nopeasti. Alaheittoa voi heittää useilla eri heittotekniikoilla, kunhan vain noudattaa joitakin määrättyjä ’sääntöjä’ ja tekee liikkeet niin, että alaheitossa tarvittava hyötysuhde syntyy. Helpoimmin se syntyy, kun voimantuotto muutetaan työntävästä liikkeestä vetäväksi.

Alaheittokurssi sopii

parhaiten perhokalastusta 1–2 tai vaikka 20-30 vuottakin harrastaneille perhokalastajille, joilla siimankulku on jo hallussa. Kurssia ei ole tarkoitettu aivan vasta-alkajille, vaan parhaan hyödyn kurssista saavat ne, joilla perhonheitosta on jo kokemusta. Kurssilla vavan kärjen liikkeet ja heiton kulku saadaan kohdalleen ja heitto ja sen kääntäminen alkavat toimia sujuvasti.

Uuden heittotekniikan

(käden liikkeet) oppiminen vaihtelee eri henkilöiden välillä huomattavasti ja on osoittautunut aikaa vieväksi. Näin ollen lyhyellä (2 iltaa/päivää) kurssilla ei keskitytä esim. Göran Andersson'in heittotekniikan opettelemiseen, vaan opitaan Andersson’in alaheittoa ja Spey-heittoa sekä niiden yhdistelmiä niin, että voima tuotetaan vetämällä.

Tähän päästään kurssilaisen oman heittotekniikan kautta. Tapa on osoittautunut onnistuneeksi ja on nähtävissä hyvästä oppimistuloksesta. Kurssin parasta antia ovat parempi siimakulun hallinta sekä heiton kääntämisen vaivattomuus. Tottakai kurssilla heitetään myös yläkautta ja useimmat heittävätkin kurssilla ja sen jälkeen paljon pitemmälle kuin koskaan aikaisemmin.

Heittoharjoitukset

tehdään kumpanakin päivänä leikatulla ja siistityllä nurmikolla. Mahdollisuuksien niin salliessa viimeinen tunti heitetään vedestä.

Toivottavasti ilmatar on meille suosiollinen,

sillä säälle emme voi mitään. Olen joskus joutunut pitämään kurssiani jopa räntäsateessa. Kastuminen tai paleleminen on kuitenkin vain valintakysymys. Kevät- ja syysilma on kalseaa ja lämpimänkin päivän jälkeen yllättävän kylmää. Pukeudu tarpeeksi lämpimästi ja voit hyvin.

Mitä paremmin voit, sitä paremmin opit.

Ota mukaan lämmintä taukojuomaa sekä tietysti myös avointa ja oppimaan nöyrää asennetta sekä hyvää mieltä ainakin samalla mitalla kuin kurssin ohjaaja.

Saat vahvan annoksen perhokalastusvälineiden ja perhonheiton perustietoa ja mikä tärkeintä: Sinua opetetaan kädestä pitäen; siihen vielä reilu määrä neuvoja, niin opit varmasti paljon uutta kurssin aikana. Loppu syntyy harjoituksen ja kertaamisen tuloksena.


- as.-