Kuva: Antti Sorro

Perhon tarina

Kuusamon yö kätkee kalamiesten pyydöt sitä paremmin, mitä lähemmäksi syysrauhoitusta tullaan... -eihän musta mustasta näy, ei ainakaan kohti käännetyn otsalampun sokaistamin silmin. Ensio Palosaaren päivän valoon tuomassa Kitkan kettusiipisessä törrykässä on yötaivastakin vasten erottuva selkeä profiili ja siiven kulma pyytävä. Eipä siis ihme, jos kalaa tulee...

Annetaampa Kitkan miehen Ensio Palosaaren kertoa
Kitkan "kaikkien" mustien törryköiden äidin tarina:

- Elettiin kylmän sodan rauhallista kauhun tasapainon aikaa. Perhokalastusvälinen tapahtuva urheilukalastus oli silloin erittäin harvinaista Kuusamon taimenvesillä.
Tuo outo huiskimiselta näyttävä onginta tiedettiin olevan muinaisten englantilaisten loordien keksimää herraskalastelua. Kuusamon pinttyneimmät taimenen tappajat luottivat Devoniin, Rapalaan ja Nils Masteriin. Perhoja käytettiin vain ruokakalojen ottamiseen ja silloin ei vielä ollut käytössä standardin mukaiset alamitat.

Eräänä elokuisena sateisena viikonloppuna uskalsi eräs etelänmies kokeilla Kitkajoen taimenta perhokalastusvälineillä. Paikalliset ammattipyytäjät loivat häneen epäileviä mutta samalla harmistuneita katseita. Tuollainen siiman vispaaminen pelästyttää arat taimenet vähentäen omia saantimahdollisuuksia.

Illan hämärtyessä kolme paikallista asettuivat ottipaikan päivystykseen ja eipä aikaakaan kun ensimmäinen Paanajärveläinen oli koukattuna maalla. Etelänmies seurasi tapahtumia hieman ylempänä, mutta ei uskaltanut vielä paikallisten saamapaikalle. Illan pimetessä paikallisten onkiääni koveni ja se ei johtunut pelkästään jatkuvasta kahvin nauttimisesta. Yön pimeinä tunteina onnistui yksi paikallinen saamaan vielä komean taimenen.

Toisen taimenen rantautuessa uskaltautui etelänmies ottipaikalle, jossa taskulamanpun valossa saamamies irroitteli kapulaa taimenen suusta. Etelänmies tervehti heitä ja tiedusteli millä ottipelillä taimenet olivat petetty. Saamamies suuntasi taskulampun pimeydestä tupsahtaneen etelänmiehen silmiin hetkeksi, sammutti lampun ja näytti pimeydessä nyrkissä olevaa kapulaa tulijalle.

Palikalla, palikallahan näitä tulee ja muut koneonkijat yhtyivät äänekkääseen naurunremakkaan. Etelänmies jätti onkipaikan ja siirtyi yöpuulle.

Seuraavana päivänä etelänmies kävi päivänvalossa tutkimassa edellisen yön ottipaikan piirteitä ja tekipä pari laskuakin illan kalastusta varten.
Illalla etelänmies uskaltautui paikallisten ottipaikalle ja saikin omalla vuorollaan kalastusmahdollisuuden. Ilta eteni ilman saalista ja tärppejä.

Illan laskiessa tummat varjot veteen iski etelänmiehen perhoon iso äkäinen taimen. Taimenen syöksyillessä ja hyppiessä ilmaan ponnahtivat paikalliset onkimiehet pystyyn ihmetellen näytelmää ja perhovavan hurjaa taipumista. Taimen syöksyi alavirtaan hypäten vauhdikkaasti ilmaan ja kesken hypyn kuului pimeydestä terävä napsaus perukkeen katketessa.

Etelänmiehen harmitellessa perukkeen katkeamista istuutuivat paikalliset tyytyväisenä takaisin tulille. Eipähän outo vispaaja onnistunut rokottamaan paikallisten kaloja. Seuraavalla laskulla sai etelänmies uuden tärpin taimenesta, joka kuitenkin pääsi irti heti alkumetreillä. Helpotus oli jälleen suuri koneonkijoiden joukossa, vaikka uteliaisuus oli jo herännyt vispaajan pyytövälineistä.

Pimeyden ollessa synkimmillään tarttui pienen sateen ropinan säestämänä kolmas taimen etelänmiehen perhoon. Kelan jarrun päristessä väsyi kala yön pimeydessä. Eipä ollut tarjolla paikallisista koukkausapua. Taitavasti hän väsytti taimenen ja onnistui lopulta rantauttamaan kalan. Irroittettuaan perhon taimenen leuasta saapui paikallinen kolmikko etelänmiehen luo pakollisten onnittelujen kera. Yksi heistä tiedusteli millaisella perholla se mukamas Kitkan taimen on petettävissä.

Etelänmies käänsi halogeeni-otsalamppunsa tulijoihin, sammutti lampun ja näytti yön pimeydessä kämmenellä olevaa verisen limaista karvaklimppiä:
-Tämmöisiä Mustia Törryköitähän ne.

Roy Angnus Thompson oli edellä
aikaansa. Kallioketun siivittämät
RAT-perhot uivat neitsytuintinsa
sulitettujen perhojen maailmassa
samaan aikaan Titanic'in kanssa.

Lauri Syrjäsen huikea nimikko-
perho "PINKKI KARHU". Perhosta
on nähtävissä se vakavuus ja hartaus, jolla Lauri on perhon kaimalleen ja ystävälleen sitonut.

Simo Lummen lohiperhon
resepti ja alkuperäis piirrokset
muhivat lähes kolmekymmentä vuotta Lauri Sälevän arkistossa.
Lohien on perhossa tallella.

Heikki Anttonen kehitti Bomber-perhoa vaihtamalla sen runko-materiaalin paremmin kelluttavaan
ja nopeammin sidottavaan
polypropyleeniseen mattolankaan.

Tässä Hannu Pakarisen
perhossa on enemmän sitä,
mitä siinä ei ole. – Silti se
kuvaa paremmin esikuvaansa
kuin moni muu perho.

Rovaniemeläinen Lauri Sälevä
sommitteli vihreähäkiläisen perhon
koristeeksi vähän fluorivihreää ja
fluoripunaista ...perho osoittautui
'heti kättelyssä' ottiperhoksi